Johtaminen luovuus ja innovointi

Artikkeli käsittelee kuinka johdetaan luovuutta ja innovointia. Kuinka jatkuvalla uudistumisella edistetään innovointia ja millaisia keinoja niihin on. Kuinka innovatiivisuutta tulisi liiketoiminta näkökulmasta strategisesti mitata ja millaisia vaihtoehtoja mittaamiseen löytyy sekä tulee ymmärtää, että innovatiivisuus on suhteellinen käsite. 

Luovuus, innovatiivisuus ja innovointi

Koskela & Koskinen (2007) muistuttavat, että yksinkertaiselta näyttävä käsite luovuus on kompleksinen ilmiö. Tätä on tutkittu käyttäytymispsykologiassa, sosiaalipsykologiassa, filosofiassa, historiantutkimuksessa, taloustieteessä, tekoälytutkimuksessa sekä designtutkimuksessa. Luovuutta on ollut vaikeaa lähestyä tieteellisin metodein kompleksisuuden takia. Liiketoiminnassa luovuus on avainkäsite. Luovuus on henkinen prosessi, jonka tuloksen syntyy uusia ideoita tai konsepteja. Kamensky (2010) mukaan innovatiivisuus ja innovointi käsitteenä ovat laaja-alaisia. Ne eivät ole vain tuotteita tai teknologiota vaan kysymys on kaikesta uudistamisesta yrityksen arvoketjuissa- ja verkostoissa. Uutta haetaan koko liiketoimintaketjussa, ja kaikista liiketoimintajärjestelmien elementeistä, johtamisesta, organisaatiosta, asiakassuhteista, palvelukonsepteista sekä verkostoitumisesta. Mitronen & Raikaslehto (2019) mukaan, jotta innovatiivisuus onnistuu, tulee johtamisen olla sekä jämäkkää ja antaa tilaa kokeiluille. Tämä koskee myös strategiatyötä, strategian johtamista kuin implementointia.

Koskela ym. (2007) mukaillen Fromm (n.D.) "Innovaatiotoiminnassa tulisi keskittyä luovuutta tukevien ja erilaisuutta hyväksyvien innovaatioympäristöjen kehittämiseen." Sydänmaanlakka (2009) näkee älykkyyden, luovuuden ja viisauden olemusta sekä niiden suhdetta. Olennaista on tiimien ja verkostojen suuri rooli luovuudessa. Jatkuvaa uudistumista tulee tapahtua strategian ja operatiivisuuden ketteryyden myötä. Jotta tähän ylletään, tarvitaan luovuutta ja innovatiivisuutta. Luovuus on kaiken ydin, lähtökohta, joka on ihmettelyä ja innostumista unohtamatta kyseenalaistamista. Luovuus voidaan määritellä kykyä nähdä asioita aina uudesta näkökulmasta. Luovuus voi jalostua innovatiivisuudeksi. "Innovatiivisuus on ihmisten, tiimien ja organisaatioiden kykyä tuottaa ja soveltaa uusia ideoita lisäarvon tuottamiseen". Innovatiivisuus tulee olla tavoitteellista, luovuutta, joka on valjastettu tiettyyn tarkoitukseen. Tämä johtaa jatkuvaan uudistumiseen, joka puolestaan on elinehto organisaatioille. Jatkuva uudistuminen puolestaan tarvitsee uudenlaista strategista ajattelua, sisältäen älykkyyttä, luovuutta sekä viisautta. Sydänmaanlakka (2009) määrittelee seuraavasti:

• Tieto sisältää sisäistettyä informaatiota, jäsentyneitä kokemuksia, arvoja sekä oivalluksia, jotka luovat viitekehyksen arvioida uusia kokemuksia sekä informaatiota.
• Osaaminen on tiedon siirtämistä käytäntöön. Osaaminen itsessään sisältää; tietoa, taitoa, asenteita, kokemuksia ja konteksteja, jotka mahdollistavat toimimaan hyvin tietyissä tilanteissa.
• Älykkyys on kykyä käyttää erilaista osaamistaan – käytännössä, rationaalisesti, emotionaalisesti ja henkisesti – ratkaistessa ongelmia sekä toimittaessa tietyssä ympäristössä.
• Luovuus on kykyä nähdä uusia asioita uusista näkökulmista ja näin rakentaa jotain uutta, omaperäistä sekä toimivaa. Luovuus on sekä ihmettelyä että kyseenalaistamista ja näiden uudenlaista käytäntöön vietyä toimintaa.
• Viisaus sisältää testausta, sisäistettyä sekä eettistä toimintaa. Viisaus on henkilökohtaisen oppimisen tulosta, jossa osaa arvioida asioita ja tapahtumia täsmällisesti ja tältä pohjalta toimia oikein tietyissä tilanteissa.

Oheinen kuva kuvaa em. määritelmiä käytännössä:

Jatkuva uudistuminen

Älykäs johtaminen Sydänmaanlakka (2009) mukaan mahdollistaa uuden ja innovatiivisen toimintatavan tämän päivän johtamisen haasteisiin. Tällöin johtamisen innovaatio sisältää jatkuvan uudistumisen vaatimukset, luovuuden ja innovatiivisuuden mahdollistamisen. Tällöin tarvitaan:

• Tasapainosta johtamista, joka sisältää tehokkuutta, uudistamista, hyvinvointia ja luovuutta.
• Kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä, jossa nähdään ihmiset tekevinä, ajattelevina, tuntevina ja merkitystä etsivinä olentoina.
• Kollektiivista johtajuutta, jossa johtamista tehdään yhdessä. Innostu, innosta ja innovoi on erittäin hyvää luovan johtamisen periaatteita.
• Monitasoista johtamista sisältäen itsensä johtamista, yksilöiden johtamista, (virtuaali)tiimin johtamista, verkostojohtamista sekä monimuotoisuuden johtamista.

Näiden kaikkien em. kokonaisuudesta muodostuu älykäs johtaminen, joissa jokaisessa on omat haasteensa ja vaativat omanlaista osaamista.

Innovatiivisuuden edistämisen keinoja

Valpola & Couldry (2023) muistuttavat, että kehittämiseen, ideointiin ja erilaisten parannusehdotusten tuottamiseen tulee olla aikaa. Kohtaamiset kahvitauolla, käytävällä tai kävelylenkkien tiedetään edesauttavan ihmisten ideointia sekä antaa myös sattumalle tilaa. Uteliaisuus, luovuus ja innovatiivisuus saavat voimaa kulttuurista sekä toimintatavoista. Olisi hyvä miettiä löytyykö organisaatiosta seuraavia:

• Henkilöitä, joiden kanssa voi sparrata ideoita ja vaihtaa ajatuksia.
• Järjestelmiä, joista löytyy ja saadaan tieto nykytilasta sekä uusien ratkaisujen kustannuksista.
• Päätöksentekoa, jossa paneudutaan kehitysideoihin sekä niille myös haetaan toteutuspolku.
• Ihmisiä, jotka kehittävät toimintaa, tuotteita, palveluja ja prosesseja.
• Kampanjoita, joissa rohkaistaan uusien ideoiden esittämiseen.
• Yhteiset luovat menetelmät, joita ovat monimuotoiset tiimit, tiukat aikataulut sekä uudenlaisten haastavien menetelmien hyödyntämistä.

Innovatiivisuuden mittaaminen

Innovatiivisuuden mittaaminen on Antola & Pohjola (2006)  mukaan strateginen valinta, jolla viestitään sisäisille ja ulkoisille sidosryhmille innovatiivisuuden merkityksestä organisaatiossa sekä johtamisen tavoitteellisuudesta. Tulee huomioida, miten viestiä, mitä mitataan, miten ja kenen toimesta ja palkitaanko tavoitteiden täyttymisestä. Mittarointiin voi käyttää mm. seuraavia tapoja:

• Talous, jolloin uutta ja vanhaa toimintamallia vertaillaan, liikevaihto uusista tuotteista ja palveluista sekä mahdolliset investoinnit uusiin tuote- tai palvelusukupolviin. Voitanee todeta, että tämä on nk. taustapeilimittari, jossa tutkitaan mennyttä toimintaa eli tuloksia.
• Asiakkaat, joissa käytetään yhteistyöinnovaatioita asiakkaiden kanssa yhteistyönä. Mittaa nykyhetkeä, osittain myös tulevaisuutta, voitanee todeta, että kyseessä kuitenkin kunkin asiakassuhteen elinkaaren historian mittaamista.
• Prosessit, kuinka on aikaa kulunut ideasta innovaatioksi sekä aloitteiden, patenttien sekä uusien liiketoimintojen määrä. Tällöin voitanee todeta, että mittaan nykyhetkeä sekä menneisyyttä.
• Ihmiset, kuinka organisaatiolla on kykyä houkutella huippukyvykkäitä yrityksen palvelukseen, kuinka työntekijät näkevät yrityksen tulevaisuuden, onko viestintä avointa, työilmapiiri, millainen motivaatio on uudistaa ja innovoida, innovointikyvykkyys, sosiaalinen pääoma, verkostoituminen, työnkierto sekä työhyvinvointi. Näiden voitanee todeta mittaavan sekä edellytyksiä että tulevaisuutta, ihmisten halua ja uskoa tuleviin uudistuksiin.

Täytyy ymmärtää, että yritysten innovatiivisuus on suhteellinen käsite, joita arvioidaan suhteessa markkinaan muiden toimijoiden innovaatiokyvykkyyteen. Ilmiölle ei ole olemassa yksiselitteistä mittaristoa eikä absoluuttista totuutta. Olennaista on löytää mittaristo ja mittaustapa, joka sopii juuri kyseisen kulttuuriin sen tavoitteita tukien sekä sillä on ylimmän johdon tuki. 

Oheinen kuva kuvailee mitä elementtejä tarvitaan organisaatiossa edistämään innovatiivisuutta, miten oivaltavaa ja kehittävää organisaatiota voidaan edistää tai estää innovaation näkökulmasta. 

Lähteet:

Antola, T., & Pohjola, J. (2006). Innovatiivisuuden johtaminen. Edita.

Kamensky, M. (2010). Strateginen johtaminen : menestyksen timantti (2. tark. p.). Talentum.

Koskela, L., Koskinen, J., & Lankinen, P. (2007). Viestintä verkostoissa ja innovaatioissa. WSOYpro.

Mitronen, L., & Raikaslehto, T. (2019). Voittajan strategia : lyhytjänteisyydestä kestävään menestykseen. Alma Talent.

Sydänmaanlakka, P. (2009). Jatkuva uudistuminen: Luovuuden ja innovatiivisuuden johtaminen. Talentum.

Valpola, A., & Couldry, N. (2023). Keskusteleva viestintä strategiatyössä. Professional Publishing Finland Oy.